Kurssisisältö
Java Laajennettu
Java Laajennettu
Getter ja Setter
Paras tapa ohittaa private-muuttujan näkyvyysmuuttuja
Kaikki Java-ohjelmoijat käyttävät rakenteita nimeltä getterit ja setterit.
Getterit ja setterit ovat metodeja, jotka noudattavat tiettyä kaavaa. Niiden avulla voidaan ohittaa private-näkyvyysmuuttuja ja käsitellä kenttiä toisesta luokasta.
Mitä getterit ja setterit tekevät?
Yksinkertaisesti sanottuna setteri mahdollistaa arvon asettamisen kenttään, jota suojaa private-näkyvyysmuuttuja, kun taas getterin avulla voidaan hakea arvo kentästä, jota suojaa private-näkyvyysmuuttuja.
Getterin ja setterin syntaksi:
Main.java
// getter public fieldType getFieldName() { return field; } // setter public void setFieldName(fieldType field) { this.field = field; }
Kuten yllä olevasta koodista näet, käytämme metodeille nimeämiskäytäntöä getFieldName() ja setFieldName(). Jos meillä siis on kenttä private String name ja luomme getterin ja setterin nimillä getName() ja setName(), vastaavasti. On myös huomioitava, että getter palauttaa arvon, jonka tyyppi on sama kuin name-kentällä, kun taas setteri ottaa parametrin, jonka tyyppi on sama kuin name-kentällä.
Tämän avulla voimme käyttää kenttiä, joita suojaa private-näkyvyysmuuttuja.
Katsotaanpa esimerkkiä siitä, miten päästään käsiksi private-kenttään Person-luokasta main-luokassa:
Main.java
package com.example; public class Main { public static void main(String[] args) { Person bob = new Person(); bob.setName("Bob"); System.out.println(bob.getName()); } } class Person { private String name; public String getName() { return name; } public void setName(String name) { this.name = name; } }
Kuten huomaat, käytämme setteriä asettaaksemme arvon name-kentälle, ja sen jälkeen käytämme getter-metodia näyttääksemme name-kentän arvon näytöllä. Kiinnitä huomiota getter- ja setter-metodien syntaksiin sekä siihen, että name-luokan Person-kenttä on suojattu private-näkyvyysmuuttujalla.
Konstruktori vs Getter/Setter
Kumpi on parempi käyttää, alustaminen konstruktorin avulla + toString()-metodin ylikirjoittaminen vai getterien ja setterien käyttö?
On ehdottomasti parempi käyttää gettereitä ja settereitä kenttiin, jotka on suojattu private-näkyvyysmuuttujalla. Tämä tarjoaa suurempaa joustavuutta koodissa ja parantaa sen luettavuutta. Kun näet getName()-metodin käytön koodissa, ymmärrät heti, että tämä metodi hakee kentän nimeltä name. Sama pätee, kun näet setName()-metodin käytön – ymmärrät heti, että asetat tietyn arvon kentälle kyseisen luokan olion kohdalla. Jos muut ihmiset lukevat koodiasi, he ilahtuvat nähdessään getterit ja setterit.
On myös huomioitava, että jokainen kenttä tarvitsee oman getterin ja setterin. Jos luokassa on kaksi kenttää, jotka on suojattu private-näkyvyysmuuttujalla, luokassa tulisi olla yksi getter jokaista kenttää kohden, eli kaksi getteriä ja kaksi setteriä.
Katsotaanpa esimerkkiä, jossa lisäämme age-kentän Person-luokkaan:
Main.java
package com.example; public class Main { public static void main(String[] args) { Person bob = new Person(); bob.setName("Bob"); bob.setAge(27); System.out.println("Person's name: " + bob.getName() + ", Person's age: " + bob.getAge()); } } class Person { private String name; private int age; public int getAge() { return age; } public void setAge(int age) { this.age = age; } public String getName() { return name; } public void setName(String name) { this.name = name; } }
Kuten huomaat, olemme luoneet yhden getterin ja yhden setterin jokaiselle Person-luokan kentälle. main-metodissa alustimme kentät setterin avulla ja näytimme niiden arvot näytöllä getterin avulla. Näiden metodien käyttö on erittäin kätevää, ja tulet käyttämään niitä usein tulevaisuudessa.
1. Mikä on getterien ja setterien käyttötarkoitus?
2. Mikä on getter-metodin syntaksi Javassa?
3. Mikä on setter-menetelmän syntaksi Javassa?
Kiitos palautteestasi!
